Vuoden vaihtuessa on antoisaa tehdä pieni aikamatka taaksepäin ja selailla vanhoja blogijuttuja.
” Ei, mutta hei…Nyt mä keksin, sen uppopumpun avulla saan sen puron tehtyä pihalle rinteeseen. “
Puhelimen toisessa päässä tuli hiljaista. Sitten syvä huokaus.
” Ei se toimi. “
Kokeilin kuitenkin.
Tämä vuosi on ollut monellakin tapaa hyvin poikkeuksellinen ja monet suunnitelmat ovat menneet uusiksi. Toisaalta tilalle tulee aina jotain uutta ja uusia kokemuksia. Poikkeukselliset olosuhteet ovat avanneet uusia ovia sekä uudella tavalla lähentänyt suhteita tärkeisiin ihmisiin. Niiden muistaminen ja arvostaminen on ❤️
Myös asioita on jäänyt tekemättä tai ainakin ne ovat siirtyneet myöhemmäksi. Matkat ovat suuntautuneet lähiseuduille ja perheen kanssa on vietetty paljon enemmän aikaa, harrastusten puuttuminen alkaa todellakin näkyä ja tuntua – ainakin “teiniosastollamme”. Työ on venyttänyt äärimmilleen ja tästä syystä esimerkiksi blogi on ollut omalla listallani viimeisimpänä – harmi, sillä itselleni tämä tuo paljon iloa. Ehkä juuri siksi tämä aikamatka vuoden alussa on ollut antoisa. Silmiä avaava, kuinka paljon tosiaan olen kuvannut punaisen talon elämäämme.
“Siis olethan sä täällä vielä töissä?”
Tuumasi kollega, joka kanssa tapasimme pitkästä aikaa. Hän luuli, että olen vain kotona askartelemassa. En ihan, vaikka paljon tähän touhuun aikaa uppoaakin.
Ajattelin, että nopsasti siirrän vielä loputkin jutut tälle uudelle alustalle vanhan loppuneen blogialustan säilöstä, mutta hoh hoijaa…Hups, miten monta juttua olenkaan jo naputellut. Vieläkin puuttuu lukematon määrä siirtoja ja luonnoksissa on sadoittain vielä vanhoja juttuja. Ne tulevat kaikki piakkoin alustalle, kun ehdin lisäillä niihin kuvat.
Mutta sitten se aikamatka. Kun ulos saapui vihdoin talven ihmemaa, aloitetaan aikamatka talven tunnelmasta. Talventaika ja valkoisena hohtava lumi on kaunista. Silloin syntyy ihan erilaisia ajatuksia sekä ideoita, kuten suloiset lumihiutaleet, kynttiläkupit kirpparin löytöjä hyödyntäen, mutta joskus kotiin tarvitaan ehdottomasti väriä kuten vaaleanpunainen hempeä kranssi.
Näin uuden vuoden aikana en voi olla muistuttamatta, että myös kaikki poksahtelevien pullojen korkit kannattaa säilyttää. Niistä voi askarrella vaikkapa mitä kuten korkkikranssin tai jopa kokonaisen seinän.
Myös perheen pienimpien iloksi voi tehdä vaikka mitä, kuten tuunata nukkekodin.
Kevättä kohden mennessä luonto herää eloon ja samoin käy itselle. Kaunis metsä tuntuu taas ihan uudelta ja tuoksuu niin huikealta. Silloin voi ennen retkiä evästää pinaattimunakasta – Kippari Kallen voimilla nimittäin jaksaa tehdä pitkän lenkin. Ja pitkän lenkin jälkeen on tietysti lupa herkutella vaikkapa suklaa-limeraakakakkua tai ehkäpä sittenkin maistuu mustikka-juustokakku.
Kevään jälkeen saapuu vihdoin kesä.
Kesä on ehdottomasti parasta aikaa ja yöttöminä öinä tuntuu, että aikaa olisi oikeastikin paljon enemmän. Myös luonnosta löytyy paljon askarteluun sopivaa materiaalia – toki on tärkeää muistaa jokamiehen oikeudet. Kesällä tuhansien järvien maassa aikaa vietetään veden ääressä ja mukaan voi napata vaikka järvikaislaa, joka taipuu askarteluun loistavasti.
Kotipihan kukkaloistomme parhautta ovat pionit, jotka toivottavat kesällä tervetulleeksi kotiin. Ne soveltuvat hyvin askarteluun, sillä pionin kukinto kuivuu todella upeasti.
Auringon painuttua hetkeksi pimentoon, syttyy puutarhaan kynttilät. Tunnelma on kuin kesäisten keijukaisten juhlaa.
Tai miten olisi kesäisen sateen ropina leikkimökissä kirjan parissa?
Tietenkään ei sovi unohtaa juhlia. Kesäjuhlat – mitä kesä olisikaan ilman niitä, kuten loppukesän rapujuhlia. Silloin maistuu raikas katkarapujuustokakku sekä kesän maut, kuten lakkajuustokakku.
Syksyn tullen kerätään vielä sato talteen kasvihuoneesta ja tunnelmoidaan ulkona. Pieneltä sateelta voi suojautua helposti – siihen tarvitaan vain pari heinäseivästä, betonia ja suihkuverhot.
No mitäs tuumaat aikamatkasta? Sano se emojein.
