Tämän päivän ohjelmistossa ei ollut suunnitteilla kranssin tekoa, mutta omat ajatukseni alkoivat laukata metsässä, kun maahan oli tippunut paljon uusia kävyn alkuja. Seuraavaksi muistin kotona odottavat ruusujen vesituubit, joten yksi asia johti toiseen ja tässä suloisesti tuoksuva lopputulos.
Eilen ilmassa oli meilläkin kevätjuhlan jälkeen iloa, riemua, mutta myös haikeutta. Yksi elämän isoja askelia on peruskoulun päätös ja matka tulevaan alkaa. Ei ole helppoa heittää hyvästejä ihanille ja tärkeille luokkakavereille, joista useamman kanssa matkaa kuljettu ekasta luokasta asti. Nyt edessä ovat uudet tuulet ja odotellaan & ihmetellään minne meidän perheen nuorten matka jatkuu.
Illalla keräilin ruusuista tulleet vesituubit kasaan ja ne pompahtuvat mieleeni metsässä. Suunnatessa pellon laitamille alkoi mielessä olla jo luonnostelma kesäisestä kranssista. Ja tämä kaikki johtui vain maahan tippuneista pienen pienistä kävyistä.
Tee näin:
Ota esille kranssin pohja, vesituubit, ohutta rautalankaa, sivuleikkurit sekä kukkia.
Paina vedellä täytetyt vesituubit kranssin pohjaan tukevasti paikoilleen. Mikäli et saa tukea niille kranssin pohjasta, kiinnitä ne ohuella rautalangalla.
Laita ensin jotain vehreää, joka peittää vesituubit. Mustikan varvut sopivat tähän hyvin.
Sommittele sitten kukat paikoilleen. Lupiinit ja kielot sopivat yhteen somasti.
Asettele kävyt sopiviin väleihin. Kiinnitä ne rautalangalla kranssiin.
Viimeistele vihreällä ja peitä vielä mahdollisesti näkyvät tuubit pikkutalvion avulla.
Tälle suloisesti tuoksuvalle kranssille löytyi paikka kesäkeittiöstä.
Seuraavaksi dippaan itseni paljuun ja ryhdyn bongailemaan näkyykö pääskysiä muuallakin kuin puutarhan kynttilälyhdyissä.
