Kun sopivaa sohvaa tyttären parvekkeelle ei millään löytynyt, oli ryhdyttävä tuumasta toimeen #siitäseajatussittenlähti 🙌🏻
Viime kesänä tyttären muutto uuteen kaupunkiin ja opiskeluiden pariin tapahtui niin nopealla aikataululla, ettei mukana meinannut pysyä. Ensisijaisina hankintoina olivat huonekalut ja muut tavarat, kuten kipot ja kupit omaan kotiin. Muuttoon ei oltu valmistauduttu lainkaan, sillä peruskoulun jälkeinen yhteishakukin oli suunniteltu ihan muutoin. Ajatus oli jatkaa koulua peruskoulun jälkeen kotoa käsin kotikunnan lukiossa mistä paikka myös yhteishaussa tulikin. Elämä kuitenkin yllättää ja unelmat ohjaavat eteenpäin. Tosin näin äidin roolista ajateltuna, ehkä näin nopeat “moovit”, voivat olla hiukka pysäyttäviä, kun 16-vuotias pakkaa tavarat ja muuttaa asumaan itsenäisesti. Toisaalta tähän oli oikein hyvät perusteet ja uskoa, että kaikella on tarkoitus.
Nyt takana ensimmäinen vuosi ja voin todeta, että olen saanut seurata huikeaa matkaa! Onneksi rohkeutta tehdä tällainen päätös löytyi ja uskalsimme nuoremme päästää maailmalle. Tuossa rytinässä tosiaan ei ensimmäisenä ollut mielessä parvekkeen sisustaminen. Tänä keväänä sitten tilanne oli jo aivan toinen.
Mittailut, pohtimiset ja ihmettelyt kaupoissa eivät tuottaneet tulosta pervekkeen osalta. Pieni pöytä ja tuoli eivät kuitenkaan olleet lainkaan sitä, mitä tila parvekkeen lasitukseen mahdollisti. Pienelle parvekkeelle ei vain löytynyt rentoa sohvaa missä mahtuisi hengailla, opiskella ja se olisi mukava oleskella kesällä sekä myös syksyllä. Tuumailun jälkeen, päädyin tekemään sohvan lavoista itse. Voin todeta, että kannatti ryhtyä tähän projektiin.
Nyt naurattaa, mutta omaa mieltäni kaiveli mittaamisen oikeellisuus osia kantaessamme hissittömään kerrostaloon. Mittana tekovaiheessa toimivat omat askeleet. Parvekkeen leveys oli kuusi askelta ja pituus 13 askelta, melkoisen luotettavaa – eikö? Ja voih, olisittepa nähneet mieheni ilmeen, kun hän kuuli osia kantaessaan miten osat olivat mitattu…
Näiden mittojen mukaan kuitenkin sahasin ja suunnittelin tilaan sopivan kokonaisuuden lavoista. Lopuista jämäpaloista syntyi pieni pöytä.
Kun kokonaisuus oli hahmoteltu, niin osat maalattiin tumman harmaalla, lähes mustalla maalilla. Lavat maalattiin kahteen kertaan, osittain paikka maalausta myös näiden kahden kerran jälkeen.
Osien kuivuttua ne matkasivat tyttären kotiin peräkärryn kyydissä.
Sain huokaista perillä, sillä kaikki mahtuivat juuri suunnitelman mukaan. Sohvan tukevoittamiseksi, osat kiinnitettiin paikoillaan vielä yhteen ruuveilla.
Sitten paikoilleen patja, tyynyt sekä muut somisteet.
Sohvan takaseinän tyynyt kiinnitettiin paikoilleen koukuilla ja tyynyt saa helposti nostettua paikoiltaan sekä takaisin.
Pieni pöytä, joka tehtiin lavojen jämäpaloista toimi erinomaisesti.
Pienen parvekkeen nurkkaan mahtui vielä säkkituoli.
Pieni parveke muuntui pienellä budjetilla toiveen mukaiseksi kesäpaikaksi. Soveltuu siis erinomaisesti myös opiskelijan budjettiin.
Ihanaa kesää ☀️
